Autojen yleistyminen 1900-luvun alkupuolella oli yksi merkittävimpiä syitä öljyn ja siitä jalostettavien polttoaineiden, kuten bensiinin kysynnän kasvuun ja polttoainejakeluverkostojen syntyyn. Näin 100 vuoden perspektiivistä katsoen tämä kaikki tapahtui hämmästyttävän nopeasti: vain parissa kymmenessä vuodessa oli mm. koko USA:n tieverkko varustettu huoltoasemilla. Tämä tapahtui suurin piirtein vuosina 1915 – 1935.Tämän jälkeen seurasi vaihe, jossa autojen polttoaineen kulutuksesta ei juuri murehdittu, varsinkaan Amerikassa. Euroopassa oli kylläkin toisen maailmansodan jälkeen pulaa polttoaineista, ja säästeliäästi bensiiniä käyttävien pikkuautojen ja muiden kulkuvälineiden kehitys alkoi jo 1940-luvulla. Amerikka puolestaan porskutti isoilla amerikanraudoilla, jotka saattoivat kuluttaa jopa 20 litraa bensiiniä sadalla kilometrillä. Tätä menoa jatkui aina 1970-luvun alun energiakriisiin asti, jolloin havahduttiin kiinnittämään huomiota autojen polttoainekulutukseen. Samoihin aikoihin alettiin myös vaatia autojen raskasmetalli- ja muiden ympäristölle haitallisten päästöjen pienentämistä.1970-luvulta alkaen autojen kulutus on saatu pienemään parhaimmillaan murto-osaan aikaisemmasta. Parhaimmillaan viiden hengen henkilöauton kulutus 100 kilometrillä voi olla jopa alle neljä litraa. Myös autojen ympäristön saastuttaminen on vähentynyt merkittävästi katalysaattorien ja bensiinin koostumuksen muuttamisen ansiosta. Lisäksi myös vähäpäästöisiä sähkö- ja hybridiautoja on alkanut tulemaan markkinoille. Tietysti sähköautonkin akku pitää ladata jonkin energiamuodon tuottamalla virralla, joten sähkö ei vielä itsessään ole mikään taikasana autojen ympäristöystävällisyydestä puhuttaessa.