Ydinvoima

Harva asia jakaa ihmisten mielipiteitä Suomessa niin vahvasti kuin ydinenergia. Toisille sen on uusiutuva, saasteeton ja ekologinen tapa tuottaa sähköä, vieläpä varsin tehokkaasti ja edullisesti. Toisille ydinvoima on taas kaikista vaihtoehdoista se huonoin, ja erityisesti ydinjätteen sijoittaminen turvallisesti pitkiksi ajoiksi on suuri kysymysmerkki.

Toinen asia, mikä monia arveluttaa ydinvoimassa, on laitosten turvallisuus. Maailmassa on tapahtunut kolme merkittävää ydinvoimalaonnettomuutta: Harrisburg USA:ssa, Tsernobyl Neuvostoliitossa ja Fukushima Japanissa. Tämä ei ole vielä kuitenkaan kovinkaan montaa, kun muistaa, kuinka paljon ydinvoimaa käytetään. Tsernobyliä lukuunottamatta näyttää myös siltä, että voimalaonnettomuudet ovat jääneet ympäristövaikutuksiltaan melko vähäisiksi. Joka tapauksessa nykyinen tapa käyttää ydinvoimaa fissio-reaktiolla sisältää turvallisuusriskin. Ydinvoimassa on siis ainakin kaksi radioaktiivisuudesta johtuvaa merkittävää ongelmaa: ydinjätteen loppusijoitus ja ydinvoimaloiden turvallisuus.

Nykyisen ydinvoiman riskit johtuvat siitä, että ydinenergian tuottamiseen käytetään atomin hajottavaa fissioreaktiota. Tämä vapauttaa paljon energiaa, mutta myös radioaktiivista säteilyä. Fissiolle vastakkainen reaktio on fuusio, jossa atomit hajoamisen sijaan liittyvät yhteen, jolloin vapautuu vielä paljon enemmän energiaa kuin fissiossa. Auringossa energiaa syntyy fuusioreaktiolla. Tämä ydinenergian muoto olisi ihanteellinen: Se tuottaa paljon enemmän energiaa kuin fissio, sen polttoaineena käytettäviä aineita on tarjolla lähes rajattomasti, ja ennen kaikkea fuusioreaktion tuloksena syntyy vain vaaratonta heliumia.

Tämä ydinvoiman muoto on ollut tiedemiesten tutkimuksen kohteena jo useita kymmeniä vuosia. Vielä on kuitenkin paljon tehtävää, ennen kuin fuusiosta voi tulla uusi todellinen energian muoto. Kun se toivottavasti jonain päivänä onnistuu, saattaa olla, että ihmiskunnalla on yksi huoli vähemmän huolehdittavanaan.